Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä

Alkaa pian olla kuukausi takana tätä Työtä, taitoa ja tukea- hankkeessa työskentelyä. Ei voi kyllä sanoa, etteikö tässä olisi välillä ollut todellakin hiki. Se ei johdu työn paljoudesta eikä edes vaikeudesta, vaan näistä keleistä. Ei tahdo löytyä sellaista soppea, mihin aurinko ei paistaisi ja paahtaisi, mutta en valita. Edellinen talvi on vielä liian hyvin muistissa. 

Työn syrjään olen päässyt mielestäni hyvin. "Annon laitaan" niinkuin meillä päin tuolla itälapissa sanotaan. Toimeksianto tähän työhön on selkeä. Eli perustaa Siikajoelle monialainen työosuuskunta.  Nautin suuresti ajatuksesta, että voi keskittyä ihan rauhassa tekemään asioita jotka johtavat vain yhtä päämäärää kohti. Toki siinä on monelaista lillukanvartta ennen sitä, mutta jokaisella asialla on oma roolinsa ja merkityksensä. 

Tämä ensimmäinen kuukausi on mennyt tulevaisuutta suunnitellen ja, ennenkaikkea, uusiin ihmisiin, paikkoihin ja toimintamalleihin tutustuessa. Eilen olli tässä suhteessa merkkipäivä, sillä kaupassa minua tervehti mieshenkilö ja kysyi että hyvinkö työt ovat alkaneet. Vielä en saa päähän kuka hän oli ja missä olen hänet tavannut, mutta onko sillä lopulta mitään merkitystä.  Tunsin itseni ihan vähän enemmän paikalliseksi kuin hetkeä ennen. 

Osan työstä olen tehnyt etätöinä Korvatunturin juurelta, Savukosken Värriöltä.  Etätyössä on paljon hyviä etuja, mutta nyt olen kokenut suurimmaksi eduksi sen että olen voinut hyödyntää kaikkea omaa ammattikirjallisuutta ja vuosien varrella kertynyttä osuuskuntamateriaalia hankkeen jatkoa suunnitellessa.  Minkä aiemmin tekee, sen myöhemmin koplaa!