Oppia ikä kaikki - mutta onko sittenkään?

Niin kauan kuin muistan (naismuisti), olen ollut töissä jossa pitää yrittää saada ihmisiä kuulemaan mitä hankkeella on tarjottavana. Ja aina se vain on yhtä hankalaa. Ihmisiä on tosi vaikea saada yhteen, vaikka asia olisikin kiinnostava. Ja tärkeä. Mutta ikuinen kysymys on se, miten saada aikaiseksi sellainen tiedonjano tai muu ärsyke, joka houkuttelee tulemaan mukaan. 

Silloin kun aikoinaan (80-luvulla, apua!!) aloittelin yhdistystoimintaa niin silloin riitti kun tarjosi kahvit. Ei riitä enää. 90-luvulla väen sai paikalle kun kutsussa puhuttiin rahasta (mm. hankerahoitukset ym), mutta sekään ei enää riitä. Mkä avuksi?

Sen tiedän, ettemme ole yksin asian kanssa. Kanssasisaria ja -veljiä, jotka tänäkin aamuna pähkäilevät samoja asioita, on vaikka kuinka paljon. Ongelmat ovat samoja ympäri suomen, kaikilla toimijoilla. Itselläni on suuri huoli siitä, että hyvät asiat menevät ohitse (myös muiden kuin meidän!) sillä monesti nämä ovat hankkeiden tuotoksia. Ja hanke kestää vain määrätyn ajan ja sitten se on ohi. Hankkeiden kautta saatava tuki ja apu on nykyisin melkein ainoaa apua mitä henkilökohtaisesti voi saada. Ajattelepas vaikka virkamieskoneistoa. Kenellä heistä on aikaa pähkäillä sinun tai jonkun muun tulevaisuutta niinkuin hanketyöläisellä? Se apu kyllä kannattaa hyödyntää.

Tämä iso vuodatus johtuu nyt siitä, että meillä on suurin osa ensimmäisestä osuuskuntainfokierroksesta tehtynä, ja valitettavan vähän tilaisuuksisssa on ollut kuulijoita. Yhteydenottoja on kyllä tullut, ja heihin ollaan yhteydessä kyllä. Monesti vaan se yhteinen pohtiminen ja naamasta naamaan asoiden kuuleminen saattaa herättää ideoita ja visioita ihan erilailla kuin kahdenkeskinen keskustelu. 

Mutta mehän ei anneta periksi.  "Me tulemme taas ..." Ole kuulolla