Uuden äärellä

Olen muuten saletisti varma, että osuustoiminta elää uutta nousuvaihetta. Sen on pakko elää, sillä tosiasiassa osuuskuntamuotoinen toiminta on ainoa tapa millä saadaan ihmiset työnsyrjään kiinni, yrityksille apua ruuhkatilanteisiin, sirpaleiset työt tehtyä ja ennenkaikkea niin, että ihmisten taloudellinen turvallisuus säilyy. 

Olen ollut aina sitä vastaan että työvoimaviranomaiset tuuppaavat työttömiä yrittäjiksi ja yrittäjäkursseille.  Itse en sitä milloinkaan tekisi, tietäen yrittämisen riskit. Uskon, että ne ihmiset joilla on oikeat resurssit yrittäjyyteen, huomaa sen kyllä itsekin. En voisi varmaan öitäni nukkua jos olisin yrittäjäksi kaveria tai, vaikkapa, vihamiestä houkutellut.  Jokainen meistä tietää yrittäjyyden riskit. Yrittäjyys on huippujuttu ja pelastaa vielä jossain vaiheessa meidän maamme kun julkisen sektorin työpaikat loppuvat ajan kanssa. Mutta mutta....

Onneksi on vaihtoehto, osuuskunta. Osuuskunta on siitä mainio systeemi, että itse osuukunta on yritys ja sen jäsenet ovat yrityksen työntekijöitä. Onneksi 2013 tullut uusi osuuskuntalaki selkeytti näitä asioita niin, että enää ei tarvitse työvoimaviranomaisen kanssa taistella kuten ennen.  Tietysti on tiettyjä vaatimuksia sille että osuuskunta voidaan luokitella yritykseksi ja työnantajaksi. Sen täytyy olla työnantaja- ja ennakonpidätysrekisterissä. Lisäksi osuuskunnassa on oltava vähintään seitsemän (7) jäsentä ja taloushallinto, palkanmaksu ja työajan seuranta työntekijöille.  Tässä tulee huomioida se, että puhun nyt puhtaasti työosuuskunnasta enkä laskutusosuuskunnasta. Nimittäin laskutusosuuskunnan kautta töitä tekevällä on mahdollisuus tehdä 4 kk ilman seurantaa, mutta sitten työvoimaviranomainen tekee päätöksen oletko yrittäjä vai et. 

Osuuskuntatoiminta on käytännössä vähän välimuotoa yhdistyksen ja yrityksen toiminnasta. Siinä on mukana paljon yhteisöllisyyttä ja jouhevaa toimintaa kuten yhdistyksessä. Taas toisaalta tietyt asiat menevät yrityslainsäädännön mukaan. Osuuskuntien toimintaa määritelee osuuskuntalaki. 

Itse olen nyt kahden (2) osuuskunnan jäsen. Toinen on Savukoskilainen KorvatunturinMaan Osuuskunta ja toinen Keminmaalainen OSK Virran Voima. Molempiin olen maksanut osuusmaksun ja tiiviisti mukana toiminnassa, sen mitä täältä kaukaa voin olla. Toivottavasti tulee vielä ainakin yksi osuuskunta, johon liityn: Siikajoen osuuskunta. Osuustoiminta on minulle hyvin tärkeä koska tiedän sen hyvät puolet. Olen ne käytännössä kokenut.  Esimerkkinä voin kertoa että itse olen tehnyt työttömänä ollessani esim. erilaisia markkinointimateriaaleja ja kotisivuja. En yksinkertaisesti olisi pystynyt tekemään niitä luvallisesti ilman osuuskuntaa. Ei kukaan yritys tai yksityinen ota palkkalistoille pienen työtehtävän takia. On siinä työntekijän palkkaamisessa niin paljon ylimääräistä hommaa. Mutta osuuskunnan kautta olen pystynyt ottamaan vastaan isoja ja pieniä hommia.  Aina puhutaan siitä 300 €:m (nyt 500 €) suojarajasta jota työtön saa tienata. Kyllä minulla ainakin konstit loppuivat kesken kun sitä yritin. Ei löytynyt halukkuutta palkanmaksuun, vaikka töitä olikin. Tämä siis ennen osuuskunta jäsenyyttä. 

Syksyä pukkaa päälle, ja tarkoitus on alkaa pitämään ääntä enemmältikin tästä osuuskunta-asiasta, jotta saadaan ihmiset tietoiseksi tästä mahdollisuudesta. Sillä niin minä ainakin sen näen. Yrittäjyyttä ilman yrittäjyyden riskiä!!!!

Olehan kuulolla!