Istun keittiön pöydän äärellä ja mietin. Välissä ajatus karkailee sinne ja tänne, mutta pääosin on hiljaista. Pään sisä- ja ulkopuolella. Olen etätöissä kotona, ja olen aikatauluttanut nämä etätyöpäivät jo etukäteen, jotta pysyn suunnitelmien tasalla. Tämän viikon tärkein asia on saada aikaiseksi suurinpiirtein runko syksyn osuuskuntakoulutuksille....
Otsikkona oleva aforismi tuli vastaan joku päivä sitten, kun tuolla verkon ihmeellisessä maailmalle etsin jotain osuuskuntaan liittyvää tietoa. Kolahti tuo lause syvälle sydämeen. Ei siis kannata vaan odotella, että jotain tapahtuu koska tuskin tapahtuu. Jos vähänkään itse edistää omilla tekemisillään asioita niin voi tulla vaikka lottovoitto.
Kesäkuun viimeinen maanantai. Istun toimistolla miettien hankkeen tulevia askeleita. Aamusta pidettiin työkaverin kans jo tuumaustunti ja sen myötä vahvistui olettama siitä, että oikealla tiellä ollaan.
Alkaa pian olla kuukausi takana tätä Työtä, taitoa ja tukea- hankkeessa työskentelyä. Ei voi kyllä sanoa, etteikö tässä olisi välillä ollut todellakin hiki. Se ei johdu työn paljoudesta eikä edes vaikeudesta, vaan näistä keleistä. Ei tahdo löytyä sellaista soppea, mihin aurinko ei paistaisi ja paahtaisi, mutta en valita. Edellinen talvi on vielä...